Noniin herkistelyn jälkeen olenkin valmis avaamaan suuni tämän hetkisestä tilanteesta miehien suhteen.
Kuten jo aikaisemmin olen saattanut mainita että olen soutanut ja huovannut vuotta vanhemman jätkän kanssa jo puoli vuotta. Noin viikko takaperin sovimme että "meitä" ei enää ole, Olemme vain kaksi kaverusta jotka ovat seurustelleet joskus. Viikon ajan ikävöimme toisiamme, soittelimme joka ilta, puhuimme koneella. Emme vain nähneet.
Pakotin jäbän kanssani ulos vihdoin muutama päivä sitten. Nousin bussista ja hän odotti minua pysäkillä. Heti astuttuani maahan ryntäsin suutelemaan häntä ja kerroin hänelle kuinka paljon ikävöin häntä kyseisen viikon aikana. Hän otti minusta tiukasti kiinni ja kuiskasi korvaani "minä rakastan sinua". Siinä oli itkussa pitelemistä. Rakastan häntä ja teen mitä vaan että hän on osa elämääni. En vain tiedä miksi en ole valmis seurustelemaan hänen kanssaan. Riitelemme usein mutta yleensä syyt riitelyyn johtuu minusta, nekin voisi mennä ohi jos vain välillä ottaisin järjen käteen.
Mitä pitää tehdä jos rakastaa jotain eikä halua luopua. Mutta ei myöskään ole valmis sitoutumaan ja haluaisin elää villiä sinkku elämää?. Mitä jos joku toinen nappaa hänet minulta jos en sitoudu?. Mitä jos sitoudun ja joudun pettymään?. Mitä jos onkin turha ajatella liikoja, pitäisikö vain mennä "sydämmen" mukaan? Ehkä odotan saavani parempaa? Ehkä vanha suhteeni on vielä mielessäni? LIIKAA KYSYMYKSIÄ mun makuun.. Aika ohjaa ja näyttää mitä tapahtuu. Elän päivä kerrallaan ja katson ajaudummeko yhteen vai jatkanko matkaa yksin.
~K
http://www.youtube.com/watch?feature=player_detailpage&v=C_WUiy-dC4s
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti