heippa taas! (K)Tässä viikonlopun aikana kohtasin tosi ison ongelman.. Huomasin että mulla on ihan älytön ikävä mun entistä poikaystävää. Meijän välit on niin huonot että ei olla yli kuukauteen puhuttu, Perjantaina otin itteäni niskasta kiinni ja soitin hänelle. Pyysin sen mukaan ulos mun ja muutaman yhteisen kaverin kanssa. Ei kuulema ehtinyt tulla oli muuta tekemistä. Olin taivaissa ku sai ees kuulla vähän sen ääntä.
Samana päivänä mun yksi poikapuolinen kaveri tuli meille yöks. Mun exän jälkeen kukaan poika ei oo käyny meillä joten asia oli aika iso mulle. Se tunne ku piti mennä nukkumaan jonkun toisen kun mun exän viereen mun sänkyyn oli sanoinkuvaamattoman hirveetä. En voinu hengittää en voinu muutaku pistää silmät kiinni ja toivoa että olisipa vieressä mun ihana entinen poikaystävä. No karu totuus iski sitten alle 30 minuutin sisään ja jouduin siirtymään lattialle nukkumaan.
Miten ihmiset selviää ikävästä. Onko ees mahdollista unohtaa esimerkiksi ensimmäinen rakkaus tai kukaan vanha poikaystävä?. Erosta siis on se 7kk ja seurustelimme 11kk. ja vieläkin toivon että joku päivä saisin edes halata häntä tiukasti, tai toivon että joskus vielä kuulen hänen suustaan sanat "minä rakastan sinua". Ehkä vielä joskus...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti